READ MORE IN FINISH

VÄLILLÄ HALUAA OLLA OMISSA OLOISSAAN

​

On paljon kokemuksia ja kertomuksia siitä, miten netillä oleslelu vaikuttaa meihin, sekä myönteisesti että kielteisesti. Äitiä, joka leikkipuistossa huomauttaa muille vanhemmille, että kannattaisi panna kännykkä sivuun ja keskittyä lapsiin, katsotaan karsaasti. Tyttö, joka ottaa ottaa kännykkänsä esille niin usein, että siitä on tullut kuin ylimääräinen kehonosa. Tulla nähdyksi samalla kun säilyttää välimatkan. Vaarantaa itsensä ja muut liikenteessä. Jättää puoliso vaille huomioita. Seurustella globaalien ystävien kanssa omassa olohuoneessa. Tyydyttää tiedonjanonsa välittömästi. Kuunnella musiikkia milloin ja missä tahansa. Olla omissa maailmoissaan matkalla töihin.

​

Työprosessista: viisi eri kertaa, toukokuussa, alkaen 2015, samassa kohtaa Tukholmaa, otin valokuvia ohikulkijoista jotka käyttivät kännyköitä ja kuulokkeita. Projektin alkuvaiheessa olin epävarma siitä, kuinka kauan joutuisin odottelemaan, mutta kävi ilmi, että kuvattuani tunnin, suurin osa ohikulkijoista oli keskittynyt laitteisiinsa. Olen kiinnostunut spontaanista ilmaisusta, ja siksi taidemuotoni on katuvalokuvaus. Valitsin taustaksi neutraalin vaalean seinän, sillä halusin keskittyä liikkumiskuvioihimme, jotka muodostavat eräänlaisen nykypäivän koreografian. Toisella valokuvauskerralla havaitsin yllätyksekseni ettei tausta ollutkaan muuttumaton. Graffiti oli vaihtunut kertojen välillä, ja antoi sykettä ja tempoa valokuville.

Otin valokuvat Tukholmassa vuosien 2015 ja 2018 välillä, ja kehitin ne pimeähuoneessa hopeagelatiinivedoksiksi.

​

/May-Lis Andersen

​

Käännös: Paulina Lönnroth, 2018